Tuli taantuma

Työt loppuivat minulta kuten kolmeltakymmeneltä muultakin. Työvuosia ja osaamista lähti ehkä kolmen sadan vuoden verran, varmaan enemmänkin. Meidänkin yksiköstä 65 vuotta – kolmen yksikön työntekijän irtisanomisella.

Tuli taantuma. Töitä olisi ollut ja maksavia asiakkaitakin, vain riittävän suuri kasvu puuttui. Vielä neljä vuotta sitten firma kehuskeli kaikilla foorumeilla (ja niitä riitti ilman firman nykyisiä omia panostuksia Facebookissa, Twitterissä, YouTubessa, IRC-galleriassa ja Wikipediassa), että firma on vuonna 2010 alansa johtava yritys Suomessa ja henkilöstön määrä tuplaantuu, ehkä jopa triplaantuu. Viime vuonna yt-neuvottelujen alkaessa henkilöstöä oli vain viisi enemmän kuin vuonna 2006, jolloin tuo ”kasvuennuste” annettiin. Yt-neuvottelujen tuloksena henkilöstöstä sai lähteä 15 prosenttia.

Eikö tuota taantumaa osata koskaan ennakoida? Ainahan se tulee ennemmin tai myöhemmin. Tavallinen kuluttajakin näyttää ymmärtävän paremmin kuin johtajat, että aina ei voi kasvaa eikä aina voi tehdä edellistä vuotta huomattavasti parempaa tulosta.

Työmarkkinoilla työntekijänä olo on arpapeliä. Jos työntekijä on valinnut väärän firman, niin se on sitten niin, että kun yhtäkkiä yllättäen tulee lama ja taantuma, niin työntekijä lähtee, ei se, joka on asettanut tavoitteet utopistisesti ja väärin. Epäreiluahan se on nuo virheet työntekijöiden työsuhteiden irtisanomisella korjata, mutta eihän siihen ole muutakaan mahdollisuutta. Kuka sitä kasvulottoa sitten pelaisi, jos johtajat joutuisivat lähtemään väärien valintojen takia.

Ennen riitti, että tulos oli plussan puolella. Enää ei, vaan tuloksen pitää olla plussan puolella enemmän kuin ennen. Konsernimme tulos viimeisellä neljänneksellä, jossa minäkin olen vielä rasittamassa tulosta, oli ”the best ever”. Hyvä tulos, mutta siitä huolimatta ulos.