Tein yhden nettityöpaikkahakemuksen. Hakemus tehtiin rekrytointifirman sivuilla ja kyseisen firman "lomakkeille". Hakemuksessa oli viisi välilehteä ja seuraavalle välilehdelle ei päässyt, ennen kuin edellinen oli täytetty. Missään ei myöskään ollut ohjetta, mitä sivuilla kysytään ja mitä liitteitä laitetaan. Oletin, että ansioluettelolle tulee jossakin vaiheessa paikka, mutta varsinaista hakemusta ei tarvi lähettää. (Näinhän se toimii aika monessa paikassa.)
Välilehdillä kysyttiin sitten kaikki mahdollinen maan ja taivaan välistä. Myös "hakemukselle" oli oma tilansa, jonne sitten kirjoitin sen enempää miettimättä sen hakemukseni.
Viimeisellä sivulla tuli sittenkin paikka sen oikean hakemuksen liittämiselle. Siinä sitten ollessani kirjautuneena rekryfirman sivuille kirjoitin vielä erikeen sen oikean hakemuksen.
Luulisi, että tuonkin saisi vähän yksinkertaisemmaksi. Jos haetaan nettihakemuksella, niin miksi ihmeessä pitää sitten vielä tehdä se oikea hakemuskin?
Minä hain nyt vain yhtä avointa paikkaa. Mutta työnteosta sekin kävi. Ansioluetteloni oli valmiina, mutta tuon nettihakemuksen ja sen "virallisen" hakemuksen tekemiseen meni kaksi tuntia. Ei ihme, että työnhakijoita alkaa väsyttämään se työnhaku. Jos näitä joutuisi tekemään viisikin saman päivän aikana, niin ei siihen riittäisi normaalin työpäivän tunnit. Varmaan nettihakemukset helpottavat rekrytointifirman työmäärää (tai ainakin olettaisi niin), mutta ihan kivaa, jos ne helpottaisivat myös sen työnhakijankin hommia. Vai ajatellaanko niin, että työttömän ei pidä päästä helpolla. Mutta eivät kaikki ole työttömiä.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Minne minä olen kadonnut
Tuli yli vuoden tauko. Ei, en minä ole ollut marisematta, pärisemättä ja kiukuttelematta. Olen ollut vain laiska kirjoittamaan.
Töissäkin olen ollut. Yli viisikymppisestä akasta on tullut pätkätyöläinen. Palkkakin on poljettu. Menoja ei.
Tämän hetkinen sopimus päättyy tämän kuun lopussa. Työnantaja ei ole pystynyt vielä sanomaan, jatkuuko se. Työtä ainakin olisi. Mutta kun menee taas huonosti. Menee vaikka toimitusjohtajamme viime vuoden julkistettujen verotietojen mukaan on tienannut ansiotuloja noin 30000 euroa kuukaudessa. Vähän enemmän, mitä minä vuodessa. Toki hänellä on suurempi vastuu, mutta jos ei saa pidettyä porukkaansa ruodussa ja tekemään tulosta, niin mitä jos siitä välistä vähentäisi muutaman pikku- ja vähän isommankin pomon pois. Ja muutaman konsultin.
Töissäkin olen ollut. Yli viisikymppisestä akasta on tullut pätkätyöläinen. Palkkakin on poljettu. Menoja ei.
Tämän hetkinen sopimus päättyy tämän kuun lopussa. Työnantaja ei ole pystynyt vielä sanomaan, jatkuuko se. Työtä ainakin olisi. Mutta kun menee taas huonosti. Menee vaikka toimitusjohtajamme viime vuoden julkistettujen verotietojen mukaan on tienannut ansiotuloja noin 30000 euroa kuukaudessa. Vähän enemmän, mitä minä vuodessa. Toki hänellä on suurempi vastuu, mutta jos ei saa pidettyä porukkaansa ruodussa ja tekemään tulosta, niin mitä jos siitä välistä vähentäisi muutaman pikku- ja vähän isommankin pomon pois. Ja muutaman konsultin.
torstai 29. huhtikuuta 2010
Olipa kerran, mutta milloin
Mitä yritysten ja yhteisöjen verkkosivujen pitäisi kertoa lukijalleen? No tietenkin toimialan tai toiminnan, ehkä vähän historiaa, yhteystiedot, yhteistyökumppanit, referenssit jne. Auttavatko ne potentiaalista asiakasta valitsemaan itselleen toimittajan tai yhteistyökumppanin, jos yritys tai yhteisö ei ole ennestään tuttu? No eivät varmaan. Miksi ei? No siksi, että ne eivät kerro yrityksen tai yhteisön tästä päivästä. Pitäisi olla uusia ja ajankohtaisia asioita, kertoa, mitä yrityksessä tai yhteisössä nyt tapahtuu.
Kävin hiljattain yhden isohkon urakoitsijan kotisivuilla. Etusivun alareunassa oli:
© Firman_nimi 2005
Mitähän silloin viisi vuotta sitten on tehty? Perustettu kotisivut? Päivitetty viimeksi kotisivuja? Kävin läpi jokaisen alasivun. Yhdelläkään sivulla ei ollut mitään päiväystä. Yhtäkään uutta uutista ei ollut. Onko firma on ollut viimeksi toiminnassa vuonna 2005? No ei sentään, sillä googlaamalla kyseisen firman nimellä löytyi osumia ihan viime aikojen päiväyksilläkin. Joten on firma aktiivinen, vaikka kotisivut ovat passiiviset. Voisi jopa sanoa, että kuolleet.
Kävin myös yhden ison kansainvälisen firman Suomen kotisivuilla. Jotenkin tuo talo kiinnosti minua työpaikan kannalta ja seurasin firman avoimia paikkoja. Ne olivatkin oikeastaan ainoat, mitä noilla sivuilla päivittyi. Kun oikein hakemalla hain jotain, josta pääsisi kiinni, milloin jotain on kirjoitettu, niin ainoa oli firman asiakaslehti nro 3/2009. Oli sitten pakko lukea tuo lehti, jotta selvisi, että kyse oli loppuvuoden 2009 lehdestä, sillä siinä mainostettiin loppuvuoden 2009 tapahtumia.
Firman kotisivuilla ei löytynyt osioita ”Ajankohtaista” tai ”Uutisia”, jotka kertoisivat nopeimmin, että firma on hengissä ja elää.
Olen myös törmännyt uutisiin, joissa voi olla päiväys, mutta ilman vuotta. 24.3. saattaa viitata tämän vuoden maaliskuuhun, mutta voi olla myös maaliskuuta 2009.
Yritysten kannattaisi jo uskoa, että sitä tietoa haetaan nykyisin ihan oikeasti netistä. Omat nettisivut ilman kuranttia tietoa ovat kuitenkin enemmän luotaantyöntäviä kuin sisäänkutsuvia.
Kävin hiljattain yhden isohkon urakoitsijan kotisivuilla. Etusivun alareunassa oli:
© Firman_nimi 2005
Mitähän silloin viisi vuotta sitten on tehty? Perustettu kotisivut? Päivitetty viimeksi kotisivuja? Kävin läpi jokaisen alasivun. Yhdelläkään sivulla ei ollut mitään päiväystä. Yhtäkään uutta uutista ei ollut. Onko firma on ollut viimeksi toiminnassa vuonna 2005? No ei sentään, sillä googlaamalla kyseisen firman nimellä löytyi osumia ihan viime aikojen päiväyksilläkin. Joten on firma aktiivinen, vaikka kotisivut ovat passiiviset. Voisi jopa sanoa, että kuolleet.
Kävin myös yhden ison kansainvälisen firman Suomen kotisivuilla. Jotenkin tuo talo kiinnosti minua työpaikan kannalta ja seurasin firman avoimia paikkoja. Ne olivatkin oikeastaan ainoat, mitä noilla sivuilla päivittyi. Kun oikein hakemalla hain jotain, josta pääsisi kiinni, milloin jotain on kirjoitettu, niin ainoa oli firman asiakaslehti nro 3/2009. Oli sitten pakko lukea tuo lehti, jotta selvisi, että kyse oli loppuvuoden 2009 lehdestä, sillä siinä mainostettiin loppuvuoden 2009 tapahtumia.
Firman kotisivuilla ei löytynyt osioita ”Ajankohtaista” tai ”Uutisia”, jotka kertoisivat nopeimmin, että firma on hengissä ja elää.
Olen myös törmännyt uutisiin, joissa voi olla päiväys, mutta ilman vuotta. 24.3. saattaa viitata tämän vuoden maaliskuuhun, mutta voi olla myös maaliskuuta 2009.
Yritysten kannattaisi jo uskoa, että sitä tietoa haetaan nykyisin ihan oikeasti netistä. Omat nettisivut ilman kuranttia tietoa ovat kuitenkin enemmän luotaantyöntäviä kuin sisäänkutsuvia.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Rähmäkorvaisten puhelinterroristien maailmasta
Katsoin MOL:in kautta oman maakuntani avoimet työpaikat. Niitä oli 744. Omalla alallani kuitenkin vain seitsemän, joissa kussakin edellytetään sellaista osaamista, mitä minulla ei ole. En ole kuitenkaan epätoivoinen, sillä suhtaudun avoimesti myös muiden alojen työpaikkoihin. Paitsi…
Minusta ei tule koskaan telemarkkinoijaa, puhelinmyyjää, palvelumyyjää tai edes telemarkkinointifirman asiakas- tai myyntineuvottelijaa tai asiakashankkijaa, jossa kyse on siitä ihan samasta eli aggressiivisesta puhelinterrorista, jonka tarkoituksena on myydä jotain ja saada asiakas, vaikka asiakkaalla ei ole mitään tarvetta, eikä haluakaan ostaa.
Voihan telemarkkinointi olla hyvä keino jollekin tuotteelle ja jollekin asiakkaalle, mutta rähmäkorvainen jankkaaja myyjänä terrorisoi tarkoituksen täysin.
Minulle on yritetty myydä puhelimessa lehtiä, liittymiä, alusvaatteita, vakuutuksia ja vaikka mitä. Miehelleni on yritetty myydä noita samoja, mutta naisten tissikassien tilalle on ollut kalsareita ja sukkia. ja eräälle lähisukulaiselleni on yritetty myydä luontaistuotteita (tai vitamiineja, en enää muista).
Minä olen kohtelias ihminen. Yleensä. Sen jälkeen, kun olen joutunut kolmannen kerran sanomaan aggressiivisesti kimppuun käyvälle telemarkkinoijalle ”ei kiitos”, minusta tulee räävitön. Ja puhelu loppuu niiden muutaman suustani kummunneen ikävän sanan jälkeen siihen paikkaan.
Laajakaistan nopeuden noston tilasin telemarkkinoijan kautta. Minulle ei välähtänyt puhelun aikana, että soittaja ei ollut operaattorin palkkalistoilla. Koska olimme tuosta nopeuden nostosta puhuneet perheemme kesken, tarjouspuhelu tuli otolliseen aikaan ja tilasin sen. Sen jälkeen mikään ei mennyt, kuten oli sovittu. Kirjallinen tilausvahvistus, kolme kuukautta puoleen hintaan… Ei, vaan laskusta, jossa laskutettiin yhteydestä täysi hinta, huomasimme, että meillä oli jo toista kuukautta ollut nopeampi yhteys käytössä.
Koska minulla ei ollut mitään mustaa valkoisella tuosta tilauksestani, en ollut tajunnut kirjoittaa edes myyjän nimeä muistiin hänen esitellessään itsensä, niin soitin operaattorille ja pyysin tilausvahvistusta jälkikäteen sekä korjaamaan tuon laskun. Lasku luvattiin korjata, mutta tilausvahvistusta he eivät suostuneet minulle toimittamaan, vaan ehdottivat minulle tilalle kaupan purkua. Toisaalta ymmärsin tuon, mutta toisaalta sitten en. Monen väännön jälkeen sain heiltä tilausvahvistuksen, jolla ei oikeastaan ollut muuta merkitystä kuin se, että siinä näkyi nuo puoleen hintaan laskutettavat kuukaudet.
Kalsarikauppafirma on pommittanut miestäni tänä keväänä useamman kerran, pari kertaa jopa peräkkäisillä viikoilla. Ilmeisesti yrittävät väsytystaistelua. Ei kannata. Mies on turhamainen ja haluaa valita itse kalsarinsa. Valita värin, materiaalin, mallin, ehkä jopa hiplata kangasta. Verrata toisiinsa.
Toiset telemarkkinoijat tuntuvat aika epätoivoisilta. Heille suosittelen ammatinvaihtoa. Minusta tuntuu oudolta, että kännykkäliittymiä kauppaava ihminen ehdottaa asiakkaalle rinnakkaisliittymän hankkimista, kun tarjous on niin hyvä. Mikään tarjous ei kuitenkaan ole niin hyvä, että asiakas ostaisi jotain, jota ei tarvitse. Ei edes hyvää tarjousliittymää.
Mainitsin jo tuosta väsytystaistelusta. Eräälle lähisukulaiselleni, vanhemmalle naisihmiselle soitti luontaistuote/vitamiinikauppias neljä kertaa viiden päivän aikana. Tämä sukulaiseni jaksoi onneksi olla tiukkana joka kerta ja kieltäytyä. Sain tämän sukulaiseni kännykän katsottavakseni ja kaikki nämä puhelut tulivat samasta paikasta. Vain puhelinnumeroiden kaksi viimeistä numeroa vaihtuivat.
Tuollaista toimintaa voisi kutsua terrorismiksi.
Minusta on outoa, että me potentiaaliset asiakkaat, jotka emme ole sitä omasta halustamme, joudumme suojautumaan erikseen telemarkkinoijia vastaan. Tämä on jotenkin kääntynyt niin, että jollemme hanki suoramarkkinointiestoa, niin me olemme niitä rikollisia, eivät ne terrorisoivat telemarkkinoijat.
Suoramarkkinoinninhan saa estettyä, mutta ne näyttävät olevan maksullisia palveluita. Tästä on ollut juttua Kuningaskuluttajassa. Joku telemarkkinoija on löytänyt tuosta markkinaraon.
Mutta tuossa linkin jutussa on minulle yksi uusi tieto. Minä voin ilmoittaa puhelinmyyjälle puhelun aikana soittokiellosta ja puhelinmyyjän on se otettava vastaan. Ihan jo odotan seuraavaa puhelua.
Minusta ei tule koskaan telemarkkinoijaa, puhelinmyyjää, palvelumyyjää tai edes telemarkkinointifirman asiakas- tai myyntineuvottelijaa tai asiakashankkijaa, jossa kyse on siitä ihan samasta eli aggressiivisesta puhelinterrorista, jonka tarkoituksena on myydä jotain ja saada asiakas, vaikka asiakkaalla ei ole mitään tarvetta, eikä haluakaan ostaa.
Voihan telemarkkinointi olla hyvä keino jollekin tuotteelle ja jollekin asiakkaalle, mutta rähmäkorvainen jankkaaja myyjänä terrorisoi tarkoituksen täysin.
Minulle on yritetty myydä puhelimessa lehtiä, liittymiä, alusvaatteita, vakuutuksia ja vaikka mitä. Miehelleni on yritetty myydä noita samoja, mutta naisten tissikassien tilalle on ollut kalsareita ja sukkia. ja eräälle lähisukulaiselleni on yritetty myydä luontaistuotteita (tai vitamiineja, en enää muista).
Minä olen kohtelias ihminen. Yleensä. Sen jälkeen, kun olen joutunut kolmannen kerran sanomaan aggressiivisesti kimppuun käyvälle telemarkkinoijalle ”ei kiitos”, minusta tulee räävitön. Ja puhelu loppuu niiden muutaman suustani kummunneen ikävän sanan jälkeen siihen paikkaan.
Laajakaistan nopeuden noston tilasin telemarkkinoijan kautta. Minulle ei välähtänyt puhelun aikana, että soittaja ei ollut operaattorin palkkalistoilla. Koska olimme tuosta nopeuden nostosta puhuneet perheemme kesken, tarjouspuhelu tuli otolliseen aikaan ja tilasin sen. Sen jälkeen mikään ei mennyt, kuten oli sovittu. Kirjallinen tilausvahvistus, kolme kuukautta puoleen hintaan… Ei, vaan laskusta, jossa laskutettiin yhteydestä täysi hinta, huomasimme, että meillä oli jo toista kuukautta ollut nopeampi yhteys käytössä.
Koska minulla ei ollut mitään mustaa valkoisella tuosta tilauksestani, en ollut tajunnut kirjoittaa edes myyjän nimeä muistiin hänen esitellessään itsensä, niin soitin operaattorille ja pyysin tilausvahvistusta jälkikäteen sekä korjaamaan tuon laskun. Lasku luvattiin korjata, mutta tilausvahvistusta he eivät suostuneet minulle toimittamaan, vaan ehdottivat minulle tilalle kaupan purkua. Toisaalta ymmärsin tuon, mutta toisaalta sitten en. Monen väännön jälkeen sain heiltä tilausvahvistuksen, jolla ei oikeastaan ollut muuta merkitystä kuin se, että siinä näkyi nuo puoleen hintaan laskutettavat kuukaudet.
Kalsarikauppafirma on pommittanut miestäni tänä keväänä useamman kerran, pari kertaa jopa peräkkäisillä viikoilla. Ilmeisesti yrittävät väsytystaistelua. Ei kannata. Mies on turhamainen ja haluaa valita itse kalsarinsa. Valita värin, materiaalin, mallin, ehkä jopa hiplata kangasta. Verrata toisiinsa.
Toiset telemarkkinoijat tuntuvat aika epätoivoisilta. Heille suosittelen ammatinvaihtoa. Minusta tuntuu oudolta, että kännykkäliittymiä kauppaava ihminen ehdottaa asiakkaalle rinnakkaisliittymän hankkimista, kun tarjous on niin hyvä. Mikään tarjous ei kuitenkaan ole niin hyvä, että asiakas ostaisi jotain, jota ei tarvitse. Ei edes hyvää tarjousliittymää.
Mainitsin jo tuosta väsytystaistelusta. Eräälle lähisukulaiselleni, vanhemmalle naisihmiselle soitti luontaistuote/vitamiinikauppias neljä kertaa viiden päivän aikana. Tämä sukulaiseni jaksoi onneksi olla tiukkana joka kerta ja kieltäytyä. Sain tämän sukulaiseni kännykän katsottavakseni ja kaikki nämä puhelut tulivat samasta paikasta. Vain puhelinnumeroiden kaksi viimeistä numeroa vaihtuivat.
Tuollaista toimintaa voisi kutsua terrorismiksi.
Minusta on outoa, että me potentiaaliset asiakkaat, jotka emme ole sitä omasta halustamme, joudumme suojautumaan erikseen telemarkkinoijia vastaan. Tämä on jotenkin kääntynyt niin, että jollemme hanki suoramarkkinointiestoa, niin me olemme niitä rikollisia, eivät ne terrorisoivat telemarkkinoijat.
Suoramarkkinoinninhan saa estettyä, mutta ne näyttävät olevan maksullisia palveluita. Tästä on ollut juttua Kuningaskuluttajassa. Joku telemarkkinoija on löytänyt tuosta markkinaraon.
Mutta tuossa linkin jutussa on minulle yksi uusi tieto. Minä voin ilmoittaa puhelinmyyjälle puhelun aikana soittokiellosta ja puhelinmyyjän on se otettava vastaan. Ihan jo odotan seuraavaa puhelua.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Tahtoo oman ministerin
Tuo Tiura-kohu on saanut aikaan sen, että ne jotka ennen ovat edes vähän luottaneet siihen, että on rehtejä ja puolueettomia poliitikkoja, eivät luota enää. Kohu ei ole siis tehnyt hallaa vain Keskustalle ja Kokoomukselle, vaan poliittinen uskottavuus on vaakalaudalla kaikilla.
Pääministeri Vanhanen sanoi tänään pääministerin haastattelutunnilla, että vaalirahoilla ei ole ollut vaikutusta ministerivalintoihin. Ehkä ei vielä, mutta lähellä on näyttänyt olleen. Arto Merisalohan on kertonut, että Nova-liikemiehet lobbasivat Tiuraa ministeriksi.
Ideana tuo on mielenkiintoinen. Koska politiikka on likaista, niin miksi yritettäisiinkään pelata sitä demokraattisin ja puhtain säännöin. Muutettaisiin tuo käytäntö, että eri eturyhmät voisivat valita oman ministerinsä. Talousrikolliset oikeusministerin, työttömät työministerin, omaishoitajat sosiaali- ja terveysministerin, suomalaisen rockin viennin uranuurtajat Him, Rasmus ja Nightwish kulttuuriministerin.
Mutta kun niitä eturyhmiä on niin paljon, niin muutetaan ministerin virka vain yhden vuoden mittaiseksi, vaalikaudella olisi siis neljä esimerkiksi oikeusministeriä, joista yksi olisi niiden talousrikollisten valitsema, yksi pedofiilien, yksi rattijuoppojen ja yksi pankkiryöstäjien. Maa- ja metsätalousministerin valinnat suorittaisivat eri vuonna sikafarmarit, metsänomistajat, metsää omistamattomat ja turkistuottajat. Puolustusministerin valitsisivat eri vuonna armeijan käyneet, sivarit, alokkaiden tyttö- ja poikaystävät sekä sotilassisaret.
Minäkin haluan oman ministerin. Ihan juuri tässä ja nyt en keksi, mitä asioita minun ministerini pitäisi ajaa. Mutta kyllä minä keksin.
Pääministeri Vanhanen sanoi tänään pääministerin haastattelutunnilla, että vaalirahoilla ei ole ollut vaikutusta ministerivalintoihin. Ehkä ei vielä, mutta lähellä on näyttänyt olleen. Arto Merisalohan on kertonut, että Nova-liikemiehet lobbasivat Tiuraa ministeriksi.
Ideana tuo on mielenkiintoinen. Koska politiikka on likaista, niin miksi yritettäisiinkään pelata sitä demokraattisin ja puhtain säännöin. Muutettaisiin tuo käytäntö, että eri eturyhmät voisivat valita oman ministerinsä. Talousrikolliset oikeusministerin, työttömät työministerin, omaishoitajat sosiaali- ja terveysministerin, suomalaisen rockin viennin uranuurtajat Him, Rasmus ja Nightwish kulttuuriministerin.
Mutta kun niitä eturyhmiä on niin paljon, niin muutetaan ministerin virka vain yhden vuoden mittaiseksi, vaalikaudella olisi siis neljä esimerkiksi oikeusministeriä, joista yksi olisi niiden talousrikollisten valitsema, yksi pedofiilien, yksi rattijuoppojen ja yksi pankkiryöstäjien. Maa- ja metsätalousministerin valinnat suorittaisivat eri vuonna sikafarmarit, metsänomistajat, metsää omistamattomat ja turkistuottajat. Puolustusministerin valitsisivat eri vuonna armeijan käyneet, sivarit, alokkaiden tyttö- ja poikaystävät sekä sotilassisaret.
Minäkin haluan oman ministerin. Ihan juuri tässä ja nyt en keksi, mitä asioita minun ministerini pitäisi ajaa. Mutta kyllä minä keksin.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Markkinointitapa, jota ei kannata väheksyä
Edellisessä kirjoituksessani mainitsin tuosta, että joskus voi muistin syövereistä pulpahtaa pinnalle joku pieni juttu, joka luo negatiivista kuvaa, vaikka asia sinällään olisi vähäpätöinen.
Minusta markkinoinnissa ei kannata väheksyä sitä, että joskus tuotteen tai palvelun ostopäätös voi kaatua ihan pieneen, merkityksettömältä tuntuvaan juttuun. Ja usein se ei ole minkään virallisen markkinointikampanjan tai kuluttajatutkimuksen tulosta, vaan sitä, että ihmiset kertovat ihan tavallisissa kuulumisissaan hyvistä, mutta myös huonoista kokemuksistaan. Kyse on tällöin normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä, mutta se on kuitenkin mitä suurimmassa määrin tuloksellista markkinointia. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Entinen työkaverini kävi kerran vaimonsa ja tuttavapariskunnan kanssa eräässä ruokaravintolassa, jota paikkakunnalla pidetään hyvänä. Ruokailutapahtuma meni hyvin, hyvää ruokaa, hyvää seuraa jne. Mutta rahastuksen yhteydessä sattui jotakin, jota en muista. Moka oli täysin ravintolan, mutta seuruetta palvellut ravintolan työntekijä ärsyyntyi (omasta mokastaan) silminnähden ja oli kohdellut seuruetta siitä eteenpäin todella kylmäkiskoisesti. Loppujen lopuksi koko seurueelle oli jäänyt huono jälkimaku illanvietosta tuossa ravintolassa.
Kuten huomaatte, en edes muista enää tuon tapahtuman yksityiskohtia. Mutta muistan, mistä ravintolasta on kyse ja muistan, että entinen työkaverini seurueineen ei ollut saanut siellä hyvää palvelua. Joten ravintola ei ole minunkaan suosikkilistallani, sillä luotan entisen työkaverini kertomukseen. Tässä tuo negatiivinen markkinointi on tapahtunut normaalin jutustelun yhteydessä. Ei entinen työkaverini kulje ympäri kylää haukkumassa ravintolaa, vaan asia tuli ilmi kuulumisten tai ravintolakokemusten kertomisen yhteydessä.
Pienestä se voi olla kyse. Perheemme kännykkäliittymät vaihdettiin toiselle operaattorille ihan vaan siitä syystä, että edellisen operaattorin asiakaspalvelu suhtautui ylimielisesti tiedusteluumme laskussa olleeseen meidän mielestämme oudosta laskutuserästä. Operaattorin asiakaspalvelu ei halunnut selvitellä noin 20 euron suuruisen laskutuserän alkuperää. Loppujen lopuksi se oli ihan ok ja selvitti minulle samalla, että olin kerran vahingossa maksanut laskun väärälle, toisen yrityksen tilille. Minulla meni selvittelyyn aikaa tunteja, operaattori olisi varmaan saanut sen tiedon nopeammin ulos. Maksoimme summan mukisematta. Jonka jälkeen vaihdoimme neljä liittymäämme toiselle operaattorille.
Samassa yhteydessä otin myös yhteyttä siihen firmaan, jonne olin tuon summan vahingossa maksanut. Kerroin tilanteen ja sieltä palautettiin raha parin päivän päästä tililleni. Olemme vieläkin kyseisen firman asiakkaita.
Perheemme tarvitsi muutama vuosi sitten urakoitsijaa mökille. Urakoitsija valittiin yrityksen oman kehumisen ja nettisivujen perusteella. Myös pitkä kokemus alalta oli plussaa. Urakoitsija oli kiireinen ja yhteydenottojemme aikana hän enimmäkseen ”joo-jotteli”, mutta luotimme häneen, sillä hänen ”referenssiluettelonsa” oli pitkä.
Työ ei mennyt sitten ihan putkeen. Vielä kolmen vuoden jälkeen odotamme urakoitsijaa korjaamaan jälkiään. Urakoitsija itse on sitä mieltä, että hän on tehnyt kaikki, mitä pitikin, ja oikein. Meidän kannaltamme kyse on enää lähinnä periaatteista, sillä olemme tehneet itse ne viimeistelyt, joista sovimme tuon urakoitsijan kanssa. Emme ole vieneet asiaa pidemmälle, emmekä varmaan tule sitä tekemäänkään.
Emme mustamaalaa tuota urakoitsijaa oma-aloitteisesti. Mutta jos joku joskus kysyy meiltä kokemuksia tai tiedämmekö alan urakoitsijoita, niin todennäköisesti siinä vaiheessa tulemme kertomaan omista kokemuksistamme ja sanomaan, että kyseistä urakoitsijaa ei kannata missään tapauksessa valita.
Jollakin onnistunut palvelun tai tuotteen ostopäätös voi sitten vaikuttaa siten, että myös muut kiinnostuvat siitä tuotteesta tai palvelusta.
Olen käynyt yhdessä ja samassa kampaamossa vuosia. Kampaamon sijainti ei ole kannaltani paras mahdollinen ja varmaan en sinne olisi mennyt ilman ystäväni kehumista. Ystäväni oli käynyt siellä ja sanoi, että hän piti kampaamosta, hinnat olivat kohdallaan, työn jälki hyvää ja henkilökunta mukavaa. Niinpä minäkin kokeilin ja totesin saman. Ei ystäväni tätä kampaamoa kehunut markkinoidakseen sitä, vaan kertoi siitä kuulumisiensa yhteydessä.
Minä käyn toisinaan yhdessä pienessä lähikaupassa, joka osuu matkojeni varrelle. Kauppa on ahdas, vähän nuhruinen ja pimeä. Laatu on kohdallaan, mutta parasta kaupassa on iloinen ja ystävällinen henkilökunta. Olen juuri tuon henkilökunnan takia kehunut liikettä monille ihmisille. En tiedä, onko kehumiseni tuottanut tulosta, mutta uskon, että moni muistaa ohi ajaessaan, että olen sitä ”mainostanut”. Ehkä olen saanut puheillani jonkun käymään tuolla kaupassa.
Minusta markkinoinnissa ei kannata väheksyä sitä, että joskus tuotteen tai palvelun ostopäätös voi kaatua ihan pieneen, merkityksettömältä tuntuvaan juttuun. Ja usein se ei ole minkään virallisen markkinointikampanjan tai kuluttajatutkimuksen tulosta, vaan sitä, että ihmiset kertovat ihan tavallisissa kuulumisissaan hyvistä, mutta myös huonoista kokemuksistaan. Kyse on tällöin normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä, mutta se on kuitenkin mitä suurimmassa määrin tuloksellista markkinointia. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Entinen työkaverini kävi kerran vaimonsa ja tuttavapariskunnan kanssa eräässä ruokaravintolassa, jota paikkakunnalla pidetään hyvänä. Ruokailutapahtuma meni hyvin, hyvää ruokaa, hyvää seuraa jne. Mutta rahastuksen yhteydessä sattui jotakin, jota en muista. Moka oli täysin ravintolan, mutta seuruetta palvellut ravintolan työntekijä ärsyyntyi (omasta mokastaan) silminnähden ja oli kohdellut seuruetta siitä eteenpäin todella kylmäkiskoisesti. Loppujen lopuksi koko seurueelle oli jäänyt huono jälkimaku illanvietosta tuossa ravintolassa.
Kuten huomaatte, en edes muista enää tuon tapahtuman yksityiskohtia. Mutta muistan, mistä ravintolasta on kyse ja muistan, että entinen työkaverini seurueineen ei ollut saanut siellä hyvää palvelua. Joten ravintola ei ole minunkaan suosikkilistallani, sillä luotan entisen työkaverini kertomukseen. Tässä tuo negatiivinen markkinointi on tapahtunut normaalin jutustelun yhteydessä. Ei entinen työkaverini kulje ympäri kylää haukkumassa ravintolaa, vaan asia tuli ilmi kuulumisten tai ravintolakokemusten kertomisen yhteydessä.
Pienestä se voi olla kyse. Perheemme kännykkäliittymät vaihdettiin toiselle operaattorille ihan vaan siitä syystä, että edellisen operaattorin asiakaspalvelu suhtautui ylimielisesti tiedusteluumme laskussa olleeseen meidän mielestämme oudosta laskutuserästä. Operaattorin asiakaspalvelu ei halunnut selvitellä noin 20 euron suuruisen laskutuserän alkuperää. Loppujen lopuksi se oli ihan ok ja selvitti minulle samalla, että olin kerran vahingossa maksanut laskun väärälle, toisen yrityksen tilille. Minulla meni selvittelyyn aikaa tunteja, operaattori olisi varmaan saanut sen tiedon nopeammin ulos. Maksoimme summan mukisematta. Jonka jälkeen vaihdoimme neljä liittymäämme toiselle operaattorille.
Samassa yhteydessä otin myös yhteyttä siihen firmaan, jonne olin tuon summan vahingossa maksanut. Kerroin tilanteen ja sieltä palautettiin raha parin päivän päästä tililleni. Olemme vieläkin kyseisen firman asiakkaita.
Perheemme tarvitsi muutama vuosi sitten urakoitsijaa mökille. Urakoitsija valittiin yrityksen oman kehumisen ja nettisivujen perusteella. Myös pitkä kokemus alalta oli plussaa. Urakoitsija oli kiireinen ja yhteydenottojemme aikana hän enimmäkseen ”joo-jotteli”, mutta luotimme häneen, sillä hänen ”referenssiluettelonsa” oli pitkä.
Työ ei mennyt sitten ihan putkeen. Vielä kolmen vuoden jälkeen odotamme urakoitsijaa korjaamaan jälkiään. Urakoitsija itse on sitä mieltä, että hän on tehnyt kaikki, mitä pitikin, ja oikein. Meidän kannaltamme kyse on enää lähinnä periaatteista, sillä olemme tehneet itse ne viimeistelyt, joista sovimme tuon urakoitsijan kanssa. Emme ole vieneet asiaa pidemmälle, emmekä varmaan tule sitä tekemäänkään.
Emme mustamaalaa tuota urakoitsijaa oma-aloitteisesti. Mutta jos joku joskus kysyy meiltä kokemuksia tai tiedämmekö alan urakoitsijoita, niin todennäköisesti siinä vaiheessa tulemme kertomaan omista kokemuksistamme ja sanomaan, että kyseistä urakoitsijaa ei kannata missään tapauksessa valita.
Jollakin onnistunut palvelun tai tuotteen ostopäätös voi sitten vaikuttaa siten, että myös muut kiinnostuvat siitä tuotteesta tai palvelusta.
Olen käynyt yhdessä ja samassa kampaamossa vuosia. Kampaamon sijainti ei ole kannaltani paras mahdollinen ja varmaan en sinne olisi mennyt ilman ystäväni kehumista. Ystäväni oli käynyt siellä ja sanoi, että hän piti kampaamosta, hinnat olivat kohdallaan, työn jälki hyvää ja henkilökunta mukavaa. Niinpä minäkin kokeilin ja totesin saman. Ei ystäväni tätä kampaamoa kehunut markkinoidakseen sitä, vaan kertoi siitä kuulumisiensa yhteydessä.
Minä käyn toisinaan yhdessä pienessä lähikaupassa, joka osuu matkojeni varrelle. Kauppa on ahdas, vähän nuhruinen ja pimeä. Laatu on kohdallaan, mutta parasta kaupassa on iloinen ja ystävällinen henkilökunta. Olen juuri tuon henkilökunnan takia kehunut liikettä monille ihmisille. En tiedä, onko kehumiseni tuottanut tulosta, mutta uskon, että moni muistaa ohi ajaessaan, että olen sitä ”mainostanut”. Ehkä olen saanut puheillani jonkun käymään tuolla kaupassa.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Onkohan jotain unohtunut?
Olen pitänyt kirjanpitoa, kuinka moneen työpaikkaan olen hakenut ja miten on käynyt. Vastaavia tehtäviä, mitä aikaisemmin tein, ei maakunnassamme ole ollut vapaina. Mutta osaan minä muutakin. Ja olen nopea oppimaan.
Olen hakenut kuuteentoista työtehtävään. Erääseen firmaan olen hakenut kahteenkin kertaan, eri tehtäviin. Näistä kuudestatoista kahdessa on hakuprosessi vielä meneillään (kai), ainakin toiseen on vielä hakuaika käynnissä.
Olen ollut yhdessä työhaastattelussa, mutta en kai päässyt jatkoon. En tiedä, ei ole kuulunut mitään. Monesta muustakaan ei ole kuulunut mitään. Itse asiassa vain viidestä työpaikasta neljästätoista (jos ei oteta siis huomioon noita, joissa haku on vielä käynnissä) on ilmoitettu, että ”valitettavasti valinta ei tällä kerralla kohdistunut sinuun” ja toivotettu sitten onnea työn haussa tai muuta positiivista. Vaikka en ole tullut valituksi, niin arvostan näitä yhteydenottoja.
Näistä viidestä, joista on tullut ilmoitus, kolme on ollut kuntapuolen yksikköjä ja kaksi pientä yksityisyritystä. Muista ei ole kuulunut mitään.
Ymmärrän kyllä, että työhakemuksia on voinut tulla satoja. Mutta kun: Ei massasähköpostien lähettäminen ole nykypäivänä vaikeaa. Ei varsinkaan luulisi olevan sille isolle it-talolle, johon olen hakenut kahteenkin eri tehtävään. Heillä on kyllä jokaisen hakijan sähköpostiosoite tallessa, sillä tehtäviin haettiin firman nettisivuilla olevan hakemuslomakkeen kautta.
Nyt iski pikkupiru. Olen luottavainen tulevaisuuteni suhteen, uskon, että tulen löytämään itselleni uuden työpaikan. Kuvitellaan, että siinä tulevassa tehtävässäni olen sellaisessa asemassa, että pystyn vaikuttamaan, mitkä firmat ovat yhteistyökumppaneitamme ja mitkä eivät. Mitä jos en pystykään ajattelemaan rationaalisesti jonkun firman kohdalla, vaan muistini syövereistä tulee pinnalle muisto: sieltä ei koskaan ilmoitettu mitään työhakemukseni jättämisen jälkeen.
Firmoissa on nykyisin markkinointistrategiat, on brändit. Onkohan jotain unohtunut?
Olen hakenut kuuteentoista työtehtävään. Erääseen firmaan olen hakenut kahteenkin kertaan, eri tehtäviin. Näistä kuudestatoista kahdessa on hakuprosessi vielä meneillään (kai), ainakin toiseen on vielä hakuaika käynnissä.
Olen ollut yhdessä työhaastattelussa, mutta en kai päässyt jatkoon. En tiedä, ei ole kuulunut mitään. Monesta muustakaan ei ole kuulunut mitään. Itse asiassa vain viidestä työpaikasta neljästätoista (jos ei oteta siis huomioon noita, joissa haku on vielä käynnissä) on ilmoitettu, että ”valitettavasti valinta ei tällä kerralla kohdistunut sinuun” ja toivotettu sitten onnea työn haussa tai muuta positiivista. Vaikka en ole tullut valituksi, niin arvostan näitä yhteydenottoja.
Näistä viidestä, joista on tullut ilmoitus, kolme on ollut kuntapuolen yksikköjä ja kaksi pientä yksityisyritystä. Muista ei ole kuulunut mitään.
Ymmärrän kyllä, että työhakemuksia on voinut tulla satoja. Mutta kun: Ei massasähköpostien lähettäminen ole nykypäivänä vaikeaa. Ei varsinkaan luulisi olevan sille isolle it-talolle, johon olen hakenut kahteenkin eri tehtävään. Heillä on kyllä jokaisen hakijan sähköpostiosoite tallessa, sillä tehtäviin haettiin firman nettisivuilla olevan hakemuslomakkeen kautta.
Nyt iski pikkupiru. Olen luottavainen tulevaisuuteni suhteen, uskon, että tulen löytämään itselleni uuden työpaikan. Kuvitellaan, että siinä tulevassa tehtävässäni olen sellaisessa asemassa, että pystyn vaikuttamaan, mitkä firmat ovat yhteistyökumppaneitamme ja mitkä eivät. Mitä jos en pystykään ajattelemaan rationaalisesti jonkun firman kohdalla, vaan muistini syövereistä tulee pinnalle muisto: sieltä ei koskaan ilmoitettu mitään työhakemukseni jättämisen jälkeen.
Firmoissa on nykyisin markkinointistrategiat, on brändit. Onkohan jotain unohtunut?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
