Auttaako tämä kurssinmuutos?

Vaikka SAK ei ole minun ammattiliittoni keskusjärjestö, niin luen kuitenkin mielenkiinnolla myös heidän kannanottojaan, sillä heidän toimillaan on enemmän painoarvoa kuin monella muulla.

SAK on esittänyt nyt oman ohjelmansa työllisyyden hoitoon. Samojahan siinä kuin mistä aiemminkin on puhuttu eli mitään mullistavaa he eivät mielestäni esittäneet. Ohjelma sisälsi vaatimuksia määrärahojen lisäämiseksi, koulutusta, osa-aikajärjestelmää, terveyden edistämistä jne.

Mutta tuossa ohjelmassa ei kiinnitetä huomiota siihen, että miten saadaan niitä uusia työpaikkoja. Kuinka työllistetään ne tälläkin hetkellä työttöminä työnhakijoina olevat, kun avoimia paikkoja ei riitä kaikille? Mistä luodaan tähän maahan uusia työpaikkoja? Kuinka velvoitetaan työnantajat palkkaamaan uusia työntekijöitä, kun niillä on nyt kiire päästä vanhoistakin eroon?

Vai tähtäävätkö ohjelman toimenpiteet siihen aikaan, kun lama on ohi? Ajatuksella, että nykyiset työttömät saavat pärjätä, miten pärjäävät.

Tuli taantuma

Työt loppuivat minulta kuten kolmeltakymmeneltä muultakin. Työvuosia ja osaamista lähti ehkä kolmen sadan vuoden verran, varmaan enemmänkin. Meidänkin yksiköstä 65 vuotta – kolmen yksikön työntekijän irtisanomisella.

Tuli taantuma. Töitä olisi ollut ja maksavia asiakkaitakin, vain riittävän suuri kasvu puuttui. Vielä neljä vuotta sitten firma kehuskeli kaikilla foorumeilla (ja niitä riitti ilman firman nykyisiä omia panostuksia Facebookissa, Twitterissä, YouTubessa, IRC-galleriassa ja Wikipediassa), että firma on vuonna 2010 alansa johtava yritys Suomessa ja henkilöstön määrä tuplaantuu, ehkä jopa triplaantuu. Viime vuonna yt-neuvottelujen alkaessa henkilöstöä oli vain viisi enemmän kuin vuonna 2006, jolloin tuo ”kasvuennuste” annettiin. Yt-neuvottelujen tuloksena henkilöstöstä sai lähteä 15 prosenttia.

Eikö tuota taantumaa osata koskaan ennakoida? Ainahan se tulee ennemmin tai myöhemmin. Tavallinen kuluttajakin näyttää ymmärtävän paremmin kuin johtajat, että aina ei voi kasvaa eikä aina voi tehdä edellistä vuotta huomattavasti parempaa tulosta.

Työmarkkinoilla työntekijänä olo on arpapeliä. Jos työntekijä on valinnut väärän firman, niin se on sitten niin, että kun yhtäkkiä yllättäen tulee lama ja taantuma, niin työntekijä lähtee, ei se, joka on asettanut tavoitteet utopistisesti ja väärin. Epäreiluahan se on nuo virheet työntekijöiden työsuhteiden irtisanomisella korjata, mutta eihän siihen ole muutakaan mahdollisuutta. Kuka sitä kasvulottoa sitten pelaisi, jos johtajat joutuisivat lähtemään väärien valintojen takia.

Ennen riitti, että tulos oli plussan puolella. Enää ei, vaan tuloksen pitää olla plussan puolella enemmän kuin ennen. Konsernimme tulos viimeisellä neljänneksellä, jossa minäkin olen vielä rasittamassa tulosta, oli ”the best ever”. Hyvä tulos, mutta siitä huolimatta ulos.

Miksi minä kuulun ammattiliittoon?

Yli kolme kuukautta työttömänä olleena odotan kuin kuuta nousevaa ensimmäistä ansiopäivärahaani. Viimeinen palkka on tullut marras-joulukuun vaihteessa ja siinä oli myös lomarahoja. Tiesin, että lomarahat jaksotetaan ja ansiopäiväraha lähtee liikkeelle vasta tuon jaksotuksen ja omavastuuajan jälkeen. Jaksotuksen osuus päättyi puolitoista kuukautta sitten.

Ensimmäisen ansiopäivärahahakemukseni tein heti, kun mahdollista eli kun työttömyyttäni oli kestänyt kuukauden. Sen jälkeen olen tehnyt kaksi jatkohakemusta ja ainoa, mitä työttömyyskassasta on tullut, on ollut hylkäävä päätös tuohon ensimmäiseen hakemukseen (sen jaksotuksen vuoksi).

Tiesin, että hakemusten käsittely kestää ja osasin jakaa viimeisen palkan ja lomakorvaukseni niin, että siitä riitti kolmeksi kuukaudeksi. Mutta enempään se ei riittänyt. Mies on myös työttömänä (irtisanottu samoin tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi), joten ei paljon ole apua hänenkään kukkarostaan.

Kuulun ammattiliittoon ja sen työttömyyskassaan. Samaan aikaan irtisanottu työkaverini kuuluu ”Loimaan liittoon” ja hän sai ansiopäivärahansa viime viikolla. Kun soitin omaan työttömyyskassaani, niin epäilivät, että ensi viikolla voisi jo jotain tulla. Kiva, että voisi.

Monta maksamatonta laskua on erääntynyt. Kävin viemässä perheemme kolikkopurkit pankkiin. Pikkuhiluista ei tullut kuin 140 euroa. Ei riitä kaikkien laskujen maksuun. Taitaa tulla miehen päivärahat ennen kuin minun, joten täytyy niillä hoitaa laskut pois ja toivoa, että saamme ruokarahaa sitten noista minun ensi viikon mahdollisista rahoista.

Työttömyys, yllättäen tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi, on itsessään jo kova isku. Mutta tuntuu kuin ammattiliiton työttömyyskassa löisi vielä lyötyä. Miksi minä en ole ”Loimaan liitossa”? Ja miten ammattiliittoni on ylipäätään suhtautunut alan irtisanomisiin ja lomautuksiin? Ei mitenkään. Ei löydy kannanottoja nettisivuilta, ei liiton todella trendikkääksi ja ajan hengen mukaiseksi muutetusta jäsenlehdestä, ei puheenjohtajan lausuntoja mediasta. Ei mitään. Enemmän on kyllä asennekasvatusta. ”Aika muuttuu, pitää sopeutua.”

Ammattiliiton jäsenyhdistyskin on ihan hiljaa tärkeistä asioista. Sitä enemmän on kyllä yhteisiä tapahtumia ja muuta vapaa-ajanviettoa: voi vuokrata mökkejä, voi lähteä laskettelemaan yhdistyksen tukemana tai jäsenmatkalle Keski-Eurooppaan ja voi ostaa edullisempia festarilippuja.

Ei minulla, työttömällä, ole noihin varaa. Ainoa, mihin minulla on varaa, on päästää itku valloilleen. Laskin juuri, että olen maksanut 17 vuoden aikana noin 6300 euroa liitolleni jäsenmaksua. Mitään liiton tai jäsenyhdistyksen tukemia vapaa-ajan aktiviteetteja en ole harrastanut. Olisi kai pitänyt silloin, kun olisi ollut vielä varaa. Nyt ei ole.

Kuulun heikkoon liittoon. Mutta en tunne sympatiaa noiden ahtaajien pyrkimysten puolesta. Vahvalla liitolla on vahvat pyrkimykset, mutta ennemmin olisin toivonut AKT:ltä ihan jotain muuta. Vaikkapa ponnekasta heikompien liittojen tukemista.

Haen kiivaasti uutta työtä. Kun sen joskus saan, niin sitten vaihdan ”Loimaan liittoon”.